Burmien hypokalemia

Burmien hypokalemia (Familiar Episodic Hypokalaemic Polymyopathy) on oireyhtymä, jossa esiintyy ajoittaista eri lihaksissa esiintyvää heikkoutta yhdistyneenä alhaiseen veren seerumin kaliumpitoisuuteen ja korkeaan CPK:n. Ensimmäisen kerran burmilla esiintyvästä oireyhtymästä raportoitiin Englannissa 1986 (A.C. Blaxter, P. Lievesley, T. Gryffyd-Jones & P. Wotton).

Oireyhtymän ilmeniminen ja tyypilliset oireet

Taudin oireet ilmaantuvat tyypillisimmin 10 viikon – 1 ½ vuoden iässä. Ensimmäisiä oireita ovat raajojen tai niskan jäykkyys, vaikeudet hypätessä tai portaita ylös juostessa. Tautikohtauksen edetessä oireet tulevat selvemmiksi, jolloin kissa ei pysty kävelemään kuin muutamia askeleita kerrallaan. Kissa ei myöskään pysty kannattelemaan päätään, jolloin sen leuka painuu rintakehää vasten.

HK1

Kuva 1: Tyypillinen kohtauksen aikainen asento. Kissa ei jaksa kannattaa päätään, vaan roikuttaa sitä rintakehää vasten.

Kohtauksen aikaisista laboratoriokokeista, käy ilmi kaksi oireyhtymälle tyypillistä poikkeavuutta, jopa tuhansiin yksiköihin (IU/l) kohonnut CPK (kreatiniinikinaasi entsyymi, joka viittaa lihasvaurioihin) ja matala veren seerumin kaliumpitoisuus. Oireyhtymälle on tyypillistä, että kohtauksen aikaisten oireiden vaikeusaste vaihtelee hyvin paljon samallakin yksilöllä. Myös kohtausten kesto vaihtelee muutamasta tunnista useisiin päiviin. Kohtausten välillä kissan liikkuvuus ja lihasvoima palautuu normaaliksi.

Videolla näkyy kissalle tyypillistä kohtauksen aikaista käytöstä. Kissa lepäilee paljon ja tukee päätään etutassuilla. Liikkuminen on hankalaa ja kissa ottaa vain muutamia asekeita kerrallaan.

Oireyhtymän hoito

Oireyhtymän hoidossa keskeisessä asemassa on kissan ruokavalioon lisättävä kalium. Hoidoksi sopiva kaliumglukonaattia on esimerkiksi Tumil-K, jota on saatavana jauheena, tabletteina ja geelinä. F. Gaschen, A. Jaggy & B. Jones (2004) tutkimuksen mukaan sopiva annostus on 2 – 4 mmol suunkautta 1 – 2 kertaan päivässä. Koska sopimaton kaliumlisä voi itsessään aiheuttaa sekä lihasheikkoutta että sydämen toiminatahäiriöitä, on hoidon aloittamisesta ja kaliumin oikeasta annostuksesta neuvoteltava aina eläinlääkärin kanssa.

Useimmissa tapauksissa kaliumlisä vähentää sekä kohtausten toistumistiheyttä, kestoa että oireiden vaikeusastetta. Noin puolella tapauksista oireet helpottavat kissan kasvaessa ja kaliumlisän antaminen voidaan lopulta lopettaa kokonaan. Lopuilla kohtausten ajoittainen toistuminen ja säännöllinen kaliumlisän tarve jää pysyväksi.

Periytyminen

Vuonna 2012 eläinlääkäreiden ja geneetikkojen muodostama monikansallinen tutkimusryhmä onnistui tunnistamaan burmien hypokalemiaa aiheuttavan geneettisen mutaation. Tutkijaryhmä todisti, että hypokalemia on autosomaalinen ja resessiivinen sairaus. Tämä tarkoittaa sitä, että sairastuakseen kissan on saatava virhegeenin molemmilta vanhemmiltaan.

kuva1Kissat, jotka kantavat hypokalemiaa aiheuttavaa virhegeeniä eivät itse sairastu, mutta ne periyttävät sitä keskimäärin 50% jälkeläisilleen. Jos kaksi kantajaa paritetaan keskenään tuottavat ne pentuja keskimäärän seuraavassa suhteessa:

25% normaaleja
50% kantajia
25 % sairastuneita

Koska kahden kantajan yhdistelmästä on mahdollista syntyä sairastuneita yksilöitä, ei tällaisia yhdistelmiä suositella tehtäväksi.

Kantajia ei kuitenkaan tarvitse poistaa kasvatuksesta, vaan niillä voidaan kasvattaa turvallisesti, riittää kun pidetään huoli siitä että kantajille valittavat partnerit ovat normaaleja. Kantajan ja normaalin yhdistelmästä syntyy kyllä lisää kantajia, mutta kantajat voidaan tunnistaa geenitestin avulla ja yhdistää tulevaisuudessa normaaleihin kissoihin.

Lähteet

  1. C. Blaxter, P. Lievesley, T. Gryffyd-Jones & P. Wotton: Periodic muscle weakness in Burmese kittens, Veterinary record, 118 (22): 619-620, 1986
  2. Klein, E. Prinzenberg & G. Erhardt: Screening for polymorphisms in candidate genes for hypokalemic periodic paralysis (HypoPP) in Burmese cats, 29th International Conference on Animal Genetics in Japan, 2004
  3. Dina Buxton: Hypokalaemia, notes for the new owners, The Burmese Cat Club, 2000
  4. Gaschen, A. Jaggy & B. Jones: Congenital diseases of feline muscle and neuromuscular junction, Journal of Feline Medicine and Surgery, 6: 355-366, 2004
  5. Langford veterinary services. Burmese Hypokalemia. Internet WWW-sivu, URL: http://www.langfordvets.co.uk/diagnostic-laboratories/diagnostic-laboratories/general-info-breeders/list-genetic-tests/burmese (22.2.2013)
  6. Gryffyd-Jones: Episodic Hypokalemic Weakness in Burmese Cats, Briefing note for veterinary surgeons, The Burmese Cat Club News, 1996

Tiina Räsänen has written 13 articles