Kissan sokeritauti eli diabetes on yhä useammin esiintyvä ikääntyneiden kissojen sokeriaineenvaihduntaan liittyvä sairaus. Diabetekselle altistavia tekijöitä on monia: ylipaino, haimatulehdus ja lääkitykset (progestiinit, kortikosteroidit) sekä myös rotu (burma).
Kissan sokeritaudin oireita ovat lisääntynyt juominen ja virtsaaminen, ruokahaluttomuus ja voimattomuus. Yleisemmin kissan sokeritauti on tyypin 2 diabetesta (insuliiniresistenssi), joka on seurausta haiman riittämättömästä insuliinin tuotannosta ja/tai kissan lihavuudesta, joka heikentää insuliinin vaikutusta. Kissojen diabeteksen hoidon kulmakiviä ovat: aikainen havaitseminen, tehostettu hoito taudin toteamisen yhteydessä ja pyrkimys päästä eroon insuliinikorvaushoidosta.
Hiilihydraatit eli sokerit ja tärkkelykset muodostuvat ketjuuntuneista tai pareittain sidoksissa olevista glukoosimolekyyleistä. Glukoosi siirtyy verenkiertoon suolistosta hiilihydraattien pilkkouduttua yksittäisiksi glukoosimolekyyleiksi. Verenkierrosta glukoosimolekyylit hajaantuvat kaikkiin elimistön soluihin niiden energianlähteeksi.
Haiman erittämän insuliini -hormoonin tehtävänä on siirtää glokoosimolekyylit verenkierrosta solujen energialähteiksi. Sitä alkaa erittymään verenkiertoon, kun veren glukoosipitoisuus nousee.
Tyypin 2 sokeritaudissa insuliinia ei erity verenkiertoon riittävästi, mistä seuraa veren hallitsematon glukoosipitoisuuden nousu. Kissan elimistö pyrkii kompensoimaan veren korkeaa glukoosipitoisuutta erittämällä glukoosia munuaisten kautta virtsaan.
Samaan aikaan kun verenkierrossa on liikaa glukoosia, on soluissa glukoosista puutetta, koska verenkierrossa olevat glukoosimolekyylit eivät pääse solujen sisälle insuliinin puutteen tai insuliiniresistenssin vuoksi. Energiatasapainon korjaamiseksi elimistö ryhtyy käyttämään rasvoja ja proteiineja energialähteenään. Mikä voi johtaa ketoaineiden eli elimistölle myrkyllisten yhdisteiden syntymiseen.
Useimmiten kissan sokeritauti huomataan, kun kissan juominen ja virtsaamistiheys lisääntyy olennaisesti. Sokeritauti voi aiheuttaa myös huonovointisuutta (oksentelua) ja syömättömyyttä. Kissa voi myös laihtua sekä syömättömyyden että nestehukan takia. Kissan nestehukan voi todeta nostamalla sormilla ihopoimu kissan niskasta tai selästä ylös. Jos poimu jää koholle useiksi sekunneiksi otteen irrottamisen jälkeen, on tämä merkki kissan nestehukasta.
Hoitamaton diabetes voi johtaa hengenvaaralliseen tilaan nimeltä ketoasidoosi. Se on myrkytystila, jossa kissan elimistö ei pysty riittävän tehokkaasti käyttämään glukoosia hyväkseen ja verensokerin säätely häiriintyy. Ketoasidoosi syntyy, kun kissan elimistö ryhtyy käyttämään rasvaa tilapäisenä energianlähteenä, jolloin sivutuotteena verenkiertoon syntyy ketoneita. Elimistö yrittää päästä ketoaineista ja vereen kertyvästä sokerista eroon virtsan kautta, mikä näkyy tavallista tiheämpänä virtsaamisena ja juomisena. Ketoasidoosissa olevan kissan henki saattaa haista makean hedelmäiselle.
Eläinlääkäri tutkii kissan virtsan sokeri- ja ketoainepitoisuuden sekä veren sokeritasapainon. Tarvittaessa voidaan tutkia myös veren fruktosamiinipitoisuuden, joka kertoo elimistössä vallinneesta sokeritasapainosta 2-3 viikon ajanjaksolla. Tutkimusten tulosten perusteella eläinlääkäri määrittää, onko kyseessä kissan sokeritauti.
Kissan sokeritauti vaatii omistajalta hoitoon sitoutumista, koska hoidon kulmakiviä ovat oikeanlainen ruokavalio, säännöllinen insuliinilääkitys (pistokset) ja kissan painon pudottaminen.
Insuliinilääkitys annetaan tavallisesti kahdesti päivässä. Itse pistämisen oppii nopeasti ja ohuita neuloja tai insuliinikynää käyttäen kissa harvemmin edes huomaa pistosta. Insuliini annostellaan aina aterioinnin jälkeen. Eläinlääkäri neuvoo ja antaa ohjeita sekä pistämiseen että ruokinta-akoihin liittyen.
Diabetesta sairastavan kissan ruokavaliossa tulee olla runsaasti proteiinia ja rasvaa, mutta vain vähän nopeasti sulavia hiilihydraatteja. Ruokavalion tulee sisältää myös kaikki kissan tarvitsemat lisäravinteet, joten helpointa on ruokkia kissa sokeritaudin hoitoon suunnitellulla erikoisruoalla, joita saa mm. eläinlääkäreiltä.
Ylipainoinen lemmikki tulisi laihduttaa ihannepainoonsa. Laihduttamisen myötä kissan sokeritauti saattaa helpottua merkittävästi. Noin 50 prosentilla kissoista, insuliinin annostusta voidaan merkittävästi vähentää tai jopa lopettaa kokonaan, jos annettua hoito-ohjetta noudatetaan tarkasti heti sokeritaudin diagnosoinnin jälkeen. Muista että, insuliini lääkityksen vähentäminen perustuu aina eläinlääkärin päätöksen.
Kissan diabeteksen hoitoon kuuluvat myös säännölliset kontrollikäynnit eläinlääkärillä, koska kissan insuliinin tarve muuttuu kissan painon muutosten ja myös haiman insuliinierityskyvyn mukaan. Kontrollikäynneillä tutkitaan kissan yleiskunto ja verikokeen perusteella arvioidaan hoitotasapainoa. Ikääntyneen kissan maksa- ja munuaisarvot on myös syytä kontrolloida terveystarkastuksen yhteydessä.
Hyvän hoitotasapainon saavuttaminen vaatii sitoutumista hoitosuunnitelmaan. Hyvässä hoitotasapainossa olevan sokeritautia sairastava kissan odotettavissa oleva elinikä ei juuri poikkea terveiden kissojen eliniästä.
http://www.univet.fi/tietopankki/kissat/kissan-diabetes.html
http://www.elainlaakariin.fi/kissan-sokeritauti/