Kasvatuksen tavoiteohjelma (KTO)

Hyväksytty Burmakissan ystävät ry:n vuosikokouksessa 5.11.2016
Terveystoimikunta 2015-2016: Sanna Hietala, Tiina Räsänen, Arja Ilomäki-Vuorio

RODUN TAUSTA

Vaikka kaukoidässä on vuosisatojen ajan asunut tummanruskeita kissoja, alkaa nykyaikaisen rodun tarina vasta vuonna 1930 USA:sta. Amerikkalainen laivastolääkäri Joseph C. Thompson toi Rangoonista San Franciscoon Wong Mau -nimisen ruskean naaraan (kuva 1) ja aloitti kokeellisen tutkimuksen, jonka tarkoituksena oli kasvattaa geneettisesti puhdas Wong Maun kaltainen kissa. Koska Wong Maun kaltaista urosta ei ollut saatavilla, valittiin sen partneriksi ruskeanaamiosiamilainen.

Kuva 1: Wong Mau pentujensa kanssa

Yhdistelmässä syntyi kahdentyyppisiä pentuja: ruskeita emon kaltaisia ja siamilaisia. Kun Wong Mau astutettiin sen omalla pojalla, syntyi kolmen tyyppisiä pentuja: Wong Maun kaltaisia, siamilaisia ja tasaisen ruskeita pentuja. Wong Mau oli tosiasiassa hybridi, jonka perimäistä puolet oli burmaa ja puolet siamilaista. Jalostuksen tuloksena saatiin aikaan puhdas rotu, jolla oli siamilaista tummempi ja tasaisempi väritys. Kun tuotettuja burmia risteytettiin keskenään, tuottivat ne itsensä kaltaisia jälkeläisiä, mikä on puhtaan rodun tunnusmerkki.

Thompson todisti kasvatuskokeillaan (kuva 2), että burma eroa geneettisesti maatiaiskissasta. Burman väri perustuu burmanaamio-alleeliin (cb), joka on resessiivinen normaaliväritteisen C-alleelin (ei naamio) suhteen. Jotta burman väritys tulee esiin, on kissan oltava homotsygootti (cbcb) burmanaamio-alleelin suhteen.

Kuva 2: Neliöt esittävät uroksia ja ympyrät naaraita. Musta väri esittää puhtaita burmia (cbcb), kaksivärinen burma x siamilais hybridejä (cbcs) ja valkoinen puhtaita siamilaisia (cscs).

Sininen, suklaa ja lila väri

Burmaa pidettiin aluksi pelkästään ruskeana kissana. Kun Chinki Golden Gay synnytti 29.3.1955 neljä pentua isälleen Casa Gatos Darkeelle, yksi naaraspentu oli erivärinen kuin pentueen muut pennut. Pentu oli vaalean harmaan sävyinen eli nykyisin tunnettu sininen. Tiedämme, että resessiivinen sininen väri siirtyi burmaan alkuun kasvatuksessa käytettyjen burma-siamilaishybridien kautta. Aika oli kuitenkin hyvin erilainen vuonna 1955, sinisen pennun ilmaantuminen ruskeiden kissojen rotuun, on ollut vähintäänkin huolestuttavaa. Pentu, joka aiheutti hämmennystä ja huolta oli nimeltään Sealcoat Blue Surprise. Siitä kasvoi kaunis ja hyväluonteinen kissa, joka kuoli vuonna 1971.

Sinisen värin ilmaantuminen herätti kasvattajissa epäilyksen myös muiden värien mahdollisuudesta. Ensimmäiset tiedot vaaleamman ruskeista burmista saatiinkin Yhdysvalloista vuoden 1959 tienoilla.

Ruskea burma on geneettisesti musta ja syntynyt vaalea värimuunnos on taas geneettisesti ruskea. Väärinkäsitysten välttämiseksi vaaleaa värimuunnosta ruvettiin kutsumaan suklaaksi (champagne). Hyvin pian kävi ilmi, että samalla geneettisellä materiaalilla (ruskea, sininen ja suklaa) on mahdollisuus myös neljänteen väriin, lilaan (platinum).

Punainen, creme ja kilpikonnavärit

Vahingon kautta, Iso-Britaniassa alkoi uskalias hanke uusien värien tuottamiseksi, kun Elizabeth Grayn omistama Pussinboots Blue Truepegu pääsi karkaamaan vuonna 1963. Karkumatkalla se paritteli lyhytkarvaisen punatabbyuroksen kanssa ja syntyi todella elegantti kilpikonna, Wavermouse Galapagos. Robine Pocock osti pennun ja toivoi voivansa tuottaa sen avulla uuden burmavärin. Geeniperimän laajentamiseksi tehtiin vielä kaksi muuta suunniteltua astutusta; kilpikonnavalkoinen naaras astutettiin ruskealla burma uroksella ja ruskea burma naaras astutettiin punanaamiosiamilaisella. Sukutauluja tutkiessa huomaa, että ensimmäisenä syntyivät ruskea- ja sinikilpikonnanaaraat, joista sitten syntyivät punaiset ja cremet.

Ensimmäiset Burmat Suomessa, kissamäärän kehitys

Suomeen ensimmäiset kaksi burmaa saatiin lahjoituksena Ruotsista vuonna 1958. Lena Löfgrenille lahjoitetut kissat olivat täyssisarukset Löwdalens Courteous Albionin (uros) ja Löwdalens Duteous Fluffy (naaras). Ensimmäinen of Charivari -nimellä kasvatettu pentue syntyi 24.2.1959. Kaiken kaikkiaan Lena Löfgren kasvatti viisi pentuetta, joihin syntyi yhteensä 20 pentua.

Suomalainen burmakasvatus alkoi siis kahden täyssisaruksen jälkeläisistä. Kanta sai uutta verta ulkomailla tapahtuneiden astutusten muodossa, mutta pohjimmiltaan kaikki olivat samaa sukua. Lähisukulaisten väliset pentueet useaan kerran peräkkäin saivat aikaan varsin ikäviä muutoksia burman luonteessa. Kissoista tuli hermostuneisuutta ja aggressiivisia, burma saikin aggressiivisen rodun maineen. Tilannetta yritettiin parantaa ulkomailta tuotujen uroksen avulla, mutta valitettavasti tuonnit eivät olleet kovin onnistuneita.

Vuonna 1961 Helsingin Rotukissayhdistys sai lahjoituksena Norjasta Maien Svenningseniltä Mokka Moses -nimisen nuoren burmauroksen, mutta se ei jättänyt jälkeensä yhtään pentuetta. Eikä se olisi voinutkaan, sillä se oli kryptorchidi (piilokiveksinen). Paremmin siitosuroksena menestyi vuonna 1963 Englannista tuotu Darentford Soulangeana, joka jätti jälkeensä kolme pentuetta. Vuonna 1968 yritettiin jälleen uutta tuontia Englannista, mutta yritys epäonnistui, sillä lupaavan näköinen ruskea uros, Kathoodo Kalibasi, menehtyi flunssaan vain muutaman kuukauden ikäisenä. Vaikka tuonnit eivät tuottaneet toivottuja tuloksia, voitiin ulkomailla tapahtuneilla astutuksilla pelastaa suomalainen burmakanta ja jopa parantaa sitä.

Suomalainen burmakasvatus oli kriisissä 1970-luvun alussa, vanhat kasvattajat olivat lopettaneet ja uusia ei tullut tilalle. Neljän vuoden ajan ainoa toimiva siitosnaaras oli 24.5.1966 syntynyt Viljo ja Ritva Honkosen omista Int. Ch. Sibsargan Sabina (kuva 3). Se oli vapaa sukusiitettyjen linjojen ikävistä luonteenpiirteistä ja muutenkin rodullisesti onnistunut yksilö. Sabina on myös linkki ensimmäisten ja nykyisten suomalaisten burmien välillä.

Kuva 3: Int. Ch Sibsargan Sabina

1980-luvun puolivälissä alkoi kehitys, joka on jatkunut tähän päivään saakka. Kasvattajien ja kasvatuksen määrä lisääntyi merkittävästi. Suomeen ruvettiin tuomaan myös aktiivisesti uutta kasvatusmateriaalia ulkomailta lähinnä Ruotsista, Tanskasta, Latviasta ja Englannista, viimevuosina myös mm. Venäjältä, Unkarista ja Tsekeistä. Tuonneilla on parannettu suomalaisen burman turkinlaatua, silmäväriä ja tyyppiä. Tuontien myötä Suomeen saatiin myös uusia värejä.

Rodun sukusiittoisuus aiheutti 1960 ja 1970-luvulla ongelmia burman luonteessa. Kasvattajien vastuullisen kasvatustyön ansioista luonneongelmista on päästy vähitellen eroon. Vuosina 1991-2005 EVA/EVJ tuloksen saaneita burmia on 17 kappaletta, mikä tekee noin 5 % kaikista EVA/EVJ tuloksen saaneista. Burmien EVA/EVJ tuloksista 56 % on saatu ennen vuotta 1995. Tällä hetkellä rodun luonne vastaa pääasiassa hyvin rodun luonnekuvausta, leikkisä ja ystävällinen.

ROTUA HARRASTAVAT ROTUJÄRJESTÖT

Burmakissan Ystävät ry

Marraskuussa 1988 kolme burmakissan ystävää kokoontui tarkoituksenaan perustaa burmille oma yhdistys. Nimekseen yhdistys sai tietenkin Burmakissan Ystävät r.y., josta käytetään myös lyhennettä BKY. Yhdistys on tarkoitettu kaikille burmankissoista kiinnostuneille yhteiseksi yhdistykseksi, jonka kautta voimme jakaa ja saada tietoa tästä upeasta rodustamme. Burmakissan Ystävät haluaa myös kaikin tavoin edistää burman kasvatusta ja tunnetuksi tekemistä. Yhdistyksen jäsenmäärä on pysynyt vuosia suhteellisen vakiona. Yhdistyksellä oli vuoden 2016 lopussa 320 jäsentä.

Vuonna 1994 katsottiin tarpeelliseksi perustaa yhdistyksen alaisuuteen Jalostustoimikunta ja myöhemmin Terveystoimikunta vuonna 2014. Terveystoimikunnan tarkoituksena on edistää burmien terveyttä, standardin mukaista ulkonäköä ja hyvää luonnetta, sekä kerätä ja jakaa tietoa suomalaisesta burmasta.

Me Burmat ry

Me Burmat -yhdistys toimi vuosina 1994 – 2000. Yhdistyksen toiminnan tavoitteena oli kasvattajien välinen yhteistoiminta ja tiedon jakaminen. Me Burmat ry kustansi vuonna 1996 Mirjamin kissanhoito-opas nimisen kirjan (ISBN 952-90-8227-4).

RODUN NYKYTILANNE

Populaation koko, rakenne ja nykytila

Suomalaisen burmapopulaation rakenteen erityispiirteet tulevat esiin Suomen Kissaliiton rekisteröintitilastoja tarkasteltaessa. Suunniteltaessa kasvatusta nämä piirteet on syytä pitää mielessä ja ottaa huomioon, jotta suomalainen burmakasvatus pysyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa.

Burmapopulaatio Suomessa

Suomen Kissaliitto ry ylläpitää suomalaisten FIFe-rekisteröityjen burmien rekisteröintitilastoa. Rotuyhdistys Burmakissan ystävät ry saa vuosittain tilastoidut rekisteröintimäärät käyttöönsä. Tämän lisäksi Pawpeds-sukutaulutietokanta on hyvin ajan tasalla Suomessa rekisteröityjen burmien osalta ja sitä täydennetään aktiivisesti. Kaikkiaan 1958-2015 rekisteröityjä burmia on 4083, joista 173 on tuontikissoja. Vuosittaiset rekisteröintimäärät ja siitokseen käytettyjen yksilöiden määrät on esitetty taulukossa 1 sekä kuvaajamuodossa kuvassa 4.

Taulukko 1: Vuositilasto – rekisteröinnit Suomessa
Vuosi Rekisteröidyt pennut Tuonnit Yht. Pentueet Siitos-urokset Siitos-naaraat Kasvattajat
1958 0 2 2 0 0 0 0
1959 2 0 2 2 1 1 1
1960 2 0 2 1 1 1 1
1961 4 2 6 1 1 1 1
1962 6 2 8 2 1 1 1
1963 6 1 7 1 1 1 1
1964 6 0 6 2 2 2 2
1965 7 0 7 1 1 1 1
1966 10 0 10 2 2 2 2
1967 8 0 8 2 2 2 2
1968 5 1 6 1 1 1 1
1969 0 1 1 0 0 0 0
1970 8 1 9 2 2 2 2
1971 6 1 7 3 2 1 1
1972 6 1 7 1 1 1 1
1973 4 1 5 2 2 2 2
1974 11 0 11 2 2 2 2
1975 11 1 12 2 2 2 2
1976 5 3 8 1 1 1 1
1977 3 2 5 1 1 1 1
1978 15 0 15 4 2 3 3
1979 8 2 10 3 3 3 3
1980 13 4 17 5 2 4 4
1981 14 0 14 4 3 4 4
1982 15 1 16 4 3 4 4
1983 13 3 16 4 3 3 4
1984 11 2 13 2 1 2 2
1985 36 5 41 10 6 8 6
1986 32 3 35 8 6 7 7
1987 50 3 53 12 5 12 7
1988 75 2 77 16 10 14 12
1989 109 6 115 25 10 24 21
1990 110 3 113 26 14 24 17
1991 146 3 149 33 17 28 23
1992 114 6 120 30 14 27 24
1993 155 4 159 37 17 37 29
1994 106 4 110 29 19 26 23
1995 120 1 121 26 13 26 20
1996 98 3 101 22 12 22 17
1997 115 0 115 25 13 25 19
1998 92 4 96 28 18 25 20
1999 88 5 93 21 14 21 17
2000 74 0 74 21 10 20 17
2001 56 6 62 17 9 16 16
2002 71 11 82 18 14 18 19
2003 67 10 77 20 14 18 17
2004 152 8 160 40 19 37 26
2005 150 7 157 36 23 36 28
2006 121 3 124 32 20 32 25
2007 174 3 177 46 30 46 34
2008 200 8 208 52 28 52 36
2009 182 5 187 47 30 45 35
2010 192 4 196 50 32 50 38
2011 167 5 172 45 31 45 31
2012 167 6 173 43 27 43 32
2013 183 8 191 49 30 49 37
2014 176 3 179 43 28 43 27
2015 134 2 136 39 24 36 25

 

Kuva 4: Vuositilasto – rekisteröinnit Suomessa

Tuontiyksilöiden vuosittainen lukumäärä

Tuontiburmien määrä on pysynyt vuosittain melko tasaisena. Keskimäärin on tuotu 3 kissaa vuodessa, korkeimmat tuontimäärät ovat olleet vuosina 2002-2004, jolloin tuotiin keskimäärin 9 yksilöä/vuosi. Muina vuosina tuonnit ovat olleet hyvin lähelle keskimääräistä. Viime vuosina (2011-2015) burmatuonteja on ollut yhteensä 21 kpl, näistä 18 on rekisteröity Suomen Kissaliiton LO-rekisteriin ja 3 RX-koerekisteriin. Tuontikissat ovat tulleet pääasiassa kasvatuskäyttöön, kuitenkin vain 13 tuontikissaa on saanut jälkeläisiä 2015 vuoden loppuun mennessä. Näistä 9 on uroksia.

Taulukko 2. Vuositilasto. Jalostusurosten ja -naaraiden ikä, efektiivinen populaatiokoko ja sukupolven jälkeläismäärät, kun sukupolven pituus 3 vuotta.
Vuosi Pentue-koko ka. Urokset Urosten ka. ikä Naaraat Naaraiden ka. ikä Ne Sukupolvi pentujen lkm
1958 0 0 4
1959 1,00 1 1 v. 2 kk. 1 0 v. 9 kk. 2,00 8
1960 2,00 1 1 v. 1 kk. 1 0 v. 9 kk. 2,00 12
1961 4,00 1 3 v. 0 kk. 1 2 v. 8 kk. 2,00 16
1962 3,00 1 1 v. 7 kk. 1 3 v. 3 kk. 2,00 18
1963 6,00 1 1 v. 4 kk. 1 4 v. 7 kk. 2,00 19
1964 3,00 2 1 v. 10 kk. 2 5 v. 6 kk. 4,00 23
1965 7,00 1 2 v. 7 kk. 1 1 v. 6 kk. 2,00 25
1966 5,00 2 2 v. 9 kk. 2 1 v. 10 kk. 4,00 23
1967 4,00 2 3 v. 1 kk. 2 1 v. 4 kk. 4,00 13
1968 5,00 1 6 v. 5 kk. 1 2 v. 5 kk. 2,00 13
1969 0 0 14
1970 4,00 2 5 v. 2 kk. 2 4 v. 9 kk. 4,00 20
1971 2,00 2 1 v. 5 kk. 1 5 v. 3 kk. 2,67 16
1972 6,00 1 1 v. 8 kk. 1 1 v. 11 kk. 2,00 21
1973 2,00 2 1 v. 7 kk. 2 1 v. 5 kk. 4,00 26
1974 5,50 2 1 v. 5 kk. 2 2 v. 4 kk. 4,00 27
1975 5,50 2 1 v. 7 kk. 2 3 v. 1 kk. 4,00 19
1976 5,00 1 1 v. 1 kk. 1 1 v. 6 kk. 2,00 23
1977 3,00 1 1 v. 3 kk. 1 1 v. 1 kk. 2,00 26
1978 3,75 2 1 v. 11 kk. 3 1 v. 6 kk. 4,80 36
1979 2,67 3 2 v. 4 kk. 3 1 v. 10 kk. 6,00 35
1980 2,60 2 2 v. 10 kk. 4 1 v. 12 kk. 5,33 42
1981 3,50 3 3 v. 9 kk. 4 2 v. 2 kk. 6,86 42
1982 3,75 3 2 v. 6 kk. 4 2 v. 5 kk. 6,86 39
1983 3,25 3 1 v. 11 kk. 3 3 v. 6 kk. 6,00 60
1984 5,50 1 2 v. 10 kk. 2 2 v. 11 kk. 2,67 79
1985 3,60 6 4 v. 11 kk. 8 1 v. 11 kk. 13,71 118
1986 4,00 6 2 v. 11 kk. 7 1 v. 10 kk. 12,92 157
1987 4,17 5 2 v. 9 kk. 12 2 v. 4 kk. 14,12 234
1988 4,69 10 2 v. 5 kk. 14 2 v. 5 kk. 23,33 294
1989 4,36 10 2 v. 2 kk. 24 2 v. 4 kk. 28,24 365
1990 4,23 14 2 v. 1 kk. 24 3 v. 1 kk. 35,37 370
1991 4,42 17 1 v. 10 kk. 28 3 v. 1 kk. 42,31 415
1992 3,80 14 2 v. 1 kk. 27 2 v. 1 kk. 36,88 375
1993 4,19 17 3 v. 1 kk. 37 2 v. 10 kk. 46,59 381
1994 3,66 19 3 v. 2 kk. 26 2 v. 10 kk. 43,91 324
1995 4,62 13 1 v. 9 kk. 26 1 v. 11 kk. 34,67 333
1996 4,45 12 2 v. 1 kk. 22 2 v. 8 kk. 31,06 305
1997 4,60 13 2 v. 1 kk. 25 2 v. 7 kk. 34,21 295
1998 3,29 18 1 v. 11 kk. 25 3 v. 3 kk. 41,86 254
1999 4,19 14 2 v. 2 kk. 21 2 v. 7 kk. 33,60 218
2000 3,52 10 2 v. 0 kk. 20 3 v. 0 kk. 26,67 201
2001 3,29 9 2 v. 0 kk. 16 2 v. 2 kk. 23,04 194
2002 3,94 14 1 v. 10 kk. 18 2 v. 10 kk. 31,50 290
2003 3,35 14 1 v. 9 kk. 18 2 v. 11 kk. 31,50 369
2004 3,80 19 1 v. 10 kk. 37 2 v. 6 kk. 50,21 423
2005 4,17 23 1 v. 8 kk. 36 2 v. 4 kk. 56,14 445
2006 3,78 20 1 v. 9 kk. 32 2 v. 2 kk. 49,23 495
2007 3,78 30 1 v. 9 kk. 46 2 v. 6 kk. 72,63 556
2008 3,85 28 1 v. 11 kk. 52 2 v. 4 kk. 72,80 574
2009 3,87 30 1 v. 10 kk. 45 2 v. 10 kk. 72,00 541
2010 3,84 32 2 v. 1 kk. 50 2 v. 5 kk. 78,05 526
2011 3,71 31 1 v. 10 kk. 45 2 v. 8 kk. 73,42 517
2012 3,88 27 1 v. 11 kk. 43 2 v. 10 kk. 66,34 526
2013 3,73 30 1 v. 8 kk. 49 2 v. 9 kk. 74,43 493
2014 4,09 28 1 v. 9 kk. 43 2 v. 8 kk. 67,83 N/A
2015 3,44 24 1 v. 6 kk 36 3 v. 0 kk. 57,60 N/A

Jalostuksen painopisteet

Laadukkaan burmapopulaation ylläpitämiseksi jalostustyössä tulisi kiinnittää huomiota kolmeen painopisteeseen: terveys, luonne ja ulkomuoto. Näiden kolmen tulee olla tasapainossa, eikä mitään painopistealuetta voida laiminlyödä kasvatuksen suunnittelussa ja jalostusyksilöitä valittaessa.

Populaatiotasolla kasvattajien yhteisenä asiana on huolehtia geenipoolin monimuotoisuuden ylläpitämisestä ja laajentamisesta. Tuontiyksilöiden kohdalla on otettava myös huomioon painopistealueet sekä geenivirran lisääminen populaatioon populaatiolle vieraiden linjojen tuomisella.

Kasvattajien välinen yhteistyö ja verkostoituminen ovat välttämättömiä laadukkaan burmapopulaation ylläpitämisessä ja jalostamisessa. Kasvattajan tulisi aina osata perustella mitä hakee suunnitellusta siitosyhdistelmästä ja miten painopistealueet sekä vaikutukset populaation laatuun on yhdistelmässä huomioitu.

Uroskissojen omistajilla on kasvatuksessa myös suuri vastuu. Uroksen omistajan on myös pohdittava painopistealueita ja onko yhdistelmä rodun jalostustavoitteiden mukainen.

Uroksen omistajalla on aina mahdollisuus kieltäytyä kissan käytöstä astutukseen, jos kokee yhdistelmän olevan rodun ja populaation kannalta kannattamaton. Sekä kasvatusnaaraiden että uroskissojen omistajien tulisi olla tietoisia siitä, kuinka monta pentua kyseisellä siitoskissalla on, jotta populaatiolle haitalliselta matadorijalostukselta vältyttäisiin.

Aloittelevalle kasvattajalle olisi tärkeää saada neuvoja kokeneemmilta kasvattajilta. Siitoskissan kasvattaja on useimmiten luontevin henkilö tähän tehtävään. Kasvattajanimen hankinnan yhteydessä tulee kasvattajaksi aikovan suorittaa Suomen Kissaliitto ry:n kasvattajan peruskurssi.

Kursseja järjestetään rotukissayhdistysten toimesta. Suomen Kissaliiton verkkosivuilta löytyy myös ohjeita kasvattajalle.

Ennen kasvatustoimintaan ryhtymistä, olisi suositeltavaa osallistua näyttelyihin ja tutustua sitä kautta rotuun ja rotumääritelmään. Näyttelyissä on mahdollista seurata arvosteluja ja verrata yksilöitä, samalla kehittyy myös standardin tulkintataito sekä tarkentuu omat tavoitteet jalostustyölle. Näyttelyt ovat hyvä paikka keskustella kasvattajien ja rodun harrastajien kanssa, käytännössä tutustua rotuun, rotuominaisuuksiin ja luoda tärkeitä verkostoja.

Jalostusyksilöiden käyttö ja yhdistelmien sukusiitosaste

Jokaisella kasvattajalla tulisi olla oma kasvatussuunnitelma sekä visio siitä, mitä haluaa ja aikoo tehdä rodun hyväksi omalla toiminnallaan. Jalostuspohjan säilyttäminen laajana luo mahdollisuuden pitää sukulaisuusasteen mahdollisimman pienenä ja siten helpottaa sopivien yhdistelmien löytymistä. Mikäli runsaasti jälkeläisiä tuottaneessa kissassa todetaan myöhemmin esim. jokin perinnöllinen sairaus, joudutaan jalostustyössä ongelmien eteen.

Geenipoolin kaventuminen jatkuvan korkean sukusiitoksen myötä alentaa populaation yleistä elinvoimaisuutta ja esimerkiksi lisää autoimmuunisairauksien esiintyvyyttä. Kasvatusvalintojen tueksi on olemassa hyviä mittareita kuten sukusiitosaste ja sukukatokerroin, joiden avulla yhdistelmän sopivuutta voidaan arvioida. Populaatiotasolla ja siitosyksilöitä valittaessa efektiivinen populaatiokoko ja raja-arvot siitosyksilöiden jälkeläismäärille ohjaavat osaltaan kasvatustyötä laadukkaan populaation ylläpitämiseksi.

Populaation monimuotoisuus ja perinnöllinen muuntelu

Luonnon perinnöllinen monimuotoisuus perustuu mutaatioihin ja niiden erilaisiin yhdistelmiin. Mutaatiot ovat geeneihin syntyviä muutoksia, joilla voi olla joko hyviä tai huonoja vaikutuksia. Esimerkiksi eri värimuunnokset ovat syntyneet mutaatioiden kautta. Perinnöllinen muuntelu tarkoittaa yksilöiden välillä esiintyviä eroja geeneissä, erityisesti populaation sisällä esiintyvää vaihtelua. Muuntelu perustuu siihen, että geeneistä esiintyy populaatiossa vaihtoehtoisia muotoja, alleeleja. Suurissa populaatioissa muuntelu on helpompi ylläpitää kuin pienissä populaatioissa, joissa sukusiitokselta ei voida välttyä. Ääritapauksessa jalostuksella ominaisuuden muuntelu voidaan myös hävittää tarkoituksenmukaisesti, jolloin tietty ominaisuus saadaan kiinnitettyä rotuun. Esimerkiksi burmien naamioväritys on fiksoitunut ominaisuus rodussa, eikä populaatiossa esiinny kuin kyseisen värityksen aikaansaavaa alleelia.

Jalostuksen mahdollisuudet ovat riippuvaisia populaation geneettisestä monimuotoisuudesta. Vain ominaisuuksia, jotka eivät ole fiksoituneet, on mahdollista valinnan kautta jalostaa haluttuun suuntaan. Jos populaatiossa ei esiinny riittävästi geneettistä vaihtelua, jalostaminen käy mahdottomaksi ja muuntelua on tuotava populaatioon esimerkiksi risteyttämällä eri geeniperimän omaavia yksilöitä populaation tai rodun ulkopuolelta.

Sukusiitos ja sukusiitosaste

Sukusiitos tarkoittaa toisilleen läheistä sukua olevien yksilöiden käyttämistä siitokseen. Sukusiitos johtaa aina geneettisen muuntelun vähenemiseen.

Suunnitellun sukusiitoksen tavoitteena on vaalia jotain toivottua ominaisuutta ja tyypillisesti sillä on pyritty vahvistamaan tyyppiä. Samalla se voi kuitenkin lisätä ei-haluttujen ominaisuuksien kertymistä populaatioon ja jatkuva sukusiitos voi johtaa ns. sukusiitostaantumaan, joka ilmenee myöhemmillä sukupolvilla esim. sairauksina, pienentyneinä pentuekokoina, tiinehtymisongelmina ja autoimmuunisairauksina. Käytännössä sukusiitoksen myötä vaihtelu kannan geeneissä vähenee eli homotsygotia kasvaa ja jalostuspohja kapenee entisestään. Populaation kyky reagoida erilaisiin uhkatekijöihin, kuten perinnöllisten sairauksien ilmenemiseen, pienenee.  Mitä läheisempi sukulaisuus on, sen tarkemmin yhdistelmää pitää harkita. Sukusiitosta voidaan välttää käyttämällä eri sukuisia jalostusyksilöitä monipuolisesti.

Työkaluna sukusiitoksen mittaamiseen voidaan käyttää sukusiitosastetta. Sukusiitosaste ilmaisee sen kuinka suuressa osassa kaikista geenipareista yksilö on voinut periä saman alleelin sekä isältä että emolta. Laskenta perustuu niiden periytymisreittien kartoitukseen, joita pitkin sama alleeli on voinut päätyä pennulle. Sukusiitosaste ilmoitetaan joko sukusiitoskertoimena, jolloin se voi saada arvon väliltä 0-1 tai sukusiitosprosenttina 0-100 %, alhaisimman sukusiitosasteen ollessa nolla. Sukusiitosaste voidaan laskea niin monen sukupolven yli, kuin täydelliset sukutaulutiedot ovat saatavilla. Burmilla sukusiitosaste on syytä laskea ainakin kuuden sukupolven yli ja mahdollisuuksien mukaan 10 sukupolveen asti. Pawpeds-sivusto ja jossain määrin Suomen Kissaliiton Omakissa-järjestelmä ovat näiden laskemisessa avuksi. Omakissan kohdalla on huomioitava, että rekisterissä on aukkoja erityisesti ulkomaisten kissojen sukutauluissa, joten Pawpeds on tässä luotettavampi. Omakissa tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden automaattiseen sukukatokertoimen laskemiseen.

Sukukatokerroin on hyvä määrittää rinnakkain sukusiitoskertoimen kanssa. Sukusiitoskerroin voi saada arvon nolla, jos tarkasteltavana olevissa sukupolvissa ei toistu samoja esivanhempia, vaikka suunniteltujen vanhempien oma sukusiitos olisikin korkea.

Sukukatokerroin kertoo montako eri yksilöä sukutaulussa esiintyy suhteessa mahdolliseen maksimimäärään. Mitä pienempi sukukatokerroin on, sitä enemmän geneettistä variaatiota on jo menetetty. Toisin kuin sukusiitoskertoimen, sukukatokertoimen tulisi olla mahdollisimman suuri.

Terveystoimikunnan suosituksena on, että sukusiitosprosentti yksittäisen pentueen kohdalla olisi enintään 6,25 % vähintään kuudesta sukupolvesta laskettuna (mikä vastaa serkusparituksen sukusiitosprosenttia).

Populaation sukusiitosaste

Koko rodun keskimääräinen sukusiitosaste saadaan laskemalla syntyneiden pentueiden sukusiitosprosenttien keskiarvo. Rodun sukusiitosaste eli rodun kokonaissukusiitos tarkoittaa koko rodun keskinäistä sukulaisuutta toisiinsa nähden. Rodun sukusiitosastetta saadaan pienennettyä vain roturisteytyksillä. Rodun sukusiitosastetta voidaan kuitenkin hidastaa käyttämällä siitokseen yksilöitä, joiden keskinäinen sukusiitosaste on pienempi kuin mitä koko rodun sukusiitosaste on.

Burmille on tyypillistä ns. vanhan sukusiitoksen suuri osuus, mikä johtuu rodun pienestä kantakissojen määrästä sekä rodun historian eri vaiheissa käytetystä sukusiitoksesta ja ns. geneettisistä pullonkauloista. Vanha sukusiitos näkyy siinä, että pitkistä sukutauluista laskettu sukusiitosaste on huomattavasti korkeampi kuin lyhyistä sukutauluista laskettu ns. uusi sukusiitos.

Suomalaisen burmapopulaation keskimääräisen sukusiitosasteen kehitys on esitetty kuvassa 5. Kannan keskimääräisen sukusiitosasteen laskemiseen on käytetty vuosittain syntyneiden pentujen sukusiitosasteiden keskiarvoa. Tietokannan sukutaulut ulottuvat useimmiten kantakissoihin saakka ja sisältävät kaikki Suomen Kissaliitto ry:n rekisteriin kirjatut burmat. Sukusiitosasteen kehitys on ollut oikean suuntainen jo pitkään, viimeisen n. kymmenen vuoden tarkastelujaksolla populaation kuuden sukupolven sukusiitoskerroin on pysynyt 1 % tuntumassa. On kuitenkin syytä pitää mielessä koko rotua vaivaava historiallinen sukusiitos, minkä vuoksi rodun sisäinen muuntelu on tn. alhainen.

Kuva 5: Suomalaisen burmapopulaation keskimääräisen sukusiitosasteen kehitys. Tarkastelujaksona 6 sukupolvea, vuodesta 1958 vuoteen 2015.

Tehollinen populaatiokoko

Optimitilanteessa siitokseen käytettyjen urosten ja naaraiden lukumäärä tulisi olla sama. Tehollinen populaatiokoko, joka määrittää jalostuspohjan laajuutta kannassa, määritetäänkin siitokseen käytettyjen yksilöiden lukumääristä. Jos jalostukseen käytettävien yksilöiden määrä on pieni, jää myös tehollinen populaatiokoko pieneksi. Mutta myös epätasaiset käytettyjen urosten ja naaraiden määrät laskevat tehollista populaatiokokoa. Pieni tehollinen populaatiokoko voi johtaa keskimääräisen sukusiitosasteen nousuun ja sen myötä sukusiittoisuudesta aiheutuvien ongelmien kerääntymiseen.  Pienen populaation sopeutumiskyvyn ja elinvoimaisuuden kannalta olisi oleellista, että jalostukseen käytettäisiin useita eri uroksia tasapuolisesti. Nämä urokset eivät saisi olla liikaa sukua keskenään.

Burmien tehollinen populaatiokoko laskettuna kaavalla 4*Nm*Nf/(Nm+Nf), jossa Nm on siitosurosten ja Nf siitosnaaraiden lukumäärä on esitetty kuvassa 6. Huomattavaa on tehollisen populaatiokoon kääntyminen laskuun n. vuonna 2010. Tämä heijastelee sekä siitokseen käytettyjen yksilöiden vähentymistä että vähäisempää siitosurosten valikoimaa. Vuonna 2015 tehollinen populaatiokoko oli 57, kymmenen vähemmän kuin sitä edeltävänä vuonna.

Yleisesti suositeltavana minimirajana teholliselle populaatiokoolle pidetään 200 yksilöä. Suomalaisen burmapopulaation maksimi tarkastelujaksolla 1958-2015 on saavutettu 2010 tehollisella populaatiokoolla 78.

Yhden yksilön populaatioon tuoma jalostusannos olisi suositusten mukaan pidettävä alle 5 % ko. sukupolvessa, jotta siitosmatadorien aiheuttamalta sukusiitokselta vältyttäisiin. Keskimäärin yhdessä kolmen vuoden mittaisessa burmasukupolvessa, 10-15 vuoden tarkastelujaksolla, syntyi 425-510 jälkeläistä. Tästä laskettuna yhden jalostusyksilön sopiva jälkeläismäärä olisi maksimissaan 21-25  jälkeläistä (rekisteröintimäärät vuosittain esitetty taulukossa 1). Burmapentueiden koot samalla tarkastelujaksolla ovat olleet keskimäärin 4 pentua/pentue, joten siitosyksilöille suositeltava pentuemäärä keskimäärin on maksimissaan 5 pentuetta kolmen vuoden sukupolvessa. Siitosmatadorin 5 % rajaan sukupolvesta voi kuitenkin yltää jo 3-4 keskimääräistä suuremmalla pentueella.

Riittävän monimuotoisuuden säilyttämiseksi terveystoimikunta suosittelee, että yhtä yksilöä käytettäisiin jalostukseen sukupolven jaksolla siten, että jälkeläisten määrä ei ylittäisi 25 pentua/sukupolvi tai 8 pentua/12kk ja maksimissaan 5 pentuetta per jalostusyksilö. Jos rekisteröityjen jälkeläisten vähimmäismäärä ei täyty viidessä pentueessa, voidaan samaa yksilöä käyttää vielä harkiten. Nämä jälkeläismäärät ja pentueiden syntymistiheys ovat kuitenkin riippuvaiset myös Suomen Kissaliiton rekisteröintisäännöistä sekä jalostuskissojen hyvinvoinnista, jotka tulee ottaa huomioon kaikissa tapauksissa, mukaanlukien ajantasainen harrastuseläinten hyvinvointia ja pitoa koskeva lainsäädäntö (eläinsuojelulaki (247/1996 muutoksineen), eläinsuojeluasetus (396/1996 muutoksineen) sekä valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta (674/2010)).

Kuva 6: Suomalaisen burmapopulaation tehollisen populaatiokoon kehitys 1958-2015

Jalostusyksilöiden käyttö Suomessa

Seuraavassa on tarkasteltu Suomessa eniten jalostukseen käytettyjä kissoja 10 vuoden ajanjaksolta, mikä burmilla merkitsee noin kolmea sukupolvea. Jalostuskissojen jälkeläisten määrää on verrattu yhden sukupolven aikana Suomessa syntyneiden burmien määrään. Sukupolven osuus on saatu jakamalla tarkastelukaudella syntyneiden yksilöiden määrä urosten kohdalla kolmella ja naaraiden kohdalla viidellä, oletuksena että jalostusurokset pysyvät siitoskäytössä keskimäärin lyhyemmän jakson kuin jalostusnaaraat, joiden siitostiheyttä säätelevät osaltaan myös Suomen Kissaliiton rekisteröintisäännöt sekä fysiologiset ja hyvinvointiasiat. Tähän tarkasteluun on sisällytetty ainoastaan syntyneiden jälkeläisten määrät, jatkotarkasteluissa olisi syytä huomioida myös näiden jälkeläisten jalostuskäytön laajuus sekä vientiyksilöiden osuus.

Runsaimmin käytetyt siitosurokset viimeisen 10 vuoden ajalta on esitelty taulukossa 3. On huomattavaa, että kaksi yksilöä on ylittänyt siitosmatadorirajan ja useampi yksilö on hyvin lähellä 5 % rajaa. Käytetyimmistä uroksista puolet (5) on tuontiuroksia, on siis erityisesti kiinnitettävä huomiota, ettei geenipoolin laajentamismielessä tuotujen kissojen runsaalla jalostuskäytöllä aiheuteta huomaamatta geneettistä pullonkaulaa ja näin ollen itse asiassa kavenneta geenipoolia.

Naaraiden jalostuskäyttö jakautuu yleensä uroksia pidemmälle ajanjaksolle jo fysiologisistakin syistä. Siitokseen käytettyjen naaraiden keskimääräinen ikä on välillä 1v 6kk – 3v 4kk ja vastaavasti uroksilla 1v 3kk – 2v 4kk, mediaanin ollessa naarailla 2v 2kk ja uroksilla 1v 8kk. Sukupolveen kohdistuva vaikutus on naarailla selvästi uroksia pienempi, mutta jälkeläismäärät sukupolvea kohden nousevat osiltaan myös naarailla korkeiksi (taulukko 4.).

Taulukko 3: Viimeisen 10 vuoden (2015 asti) aikana jalostukseen runsaimmin käytetyt 10 urosta ja näiden jälkeläisten osuus sukupolven jälkeläismääristä. Sukupolveksi on määritetty 3 vuotta uroksen syntymävuotta seuraavasta vuodesta eteenpäin.
Synt Siitosuros Jälkeläiset % sukupolven jälkeläisistä
2008 FIN*Belacane Ukkopekka 37 7 %
2006 Bjelke’s Niilo 35 6 %
2006 FIN*Bumpulina Kismet 22 4 %
2008 ES*Bellabonny Nutcracker 22 4 %
2008 Rumba Limonero 21 4 %
2012 Laurin von Tali 21 4 %
2012 FI*AuroraAustralis Sovereign 20 4 %
2010 FI*Harebell Aramis 20 4 %
2009 FIN*Korennon Tequila Sunrise 20 4 %
2013 Bjelke’s Givenchy 20 4 %*

*laskettu 2013-2015 sukupolven jälkeläismäärillä, 2014-2016 sijaan

Taulukko 4: Viimeisen 10 vuoden (2015 asti) aikana jalostukseen runsaimmin käytetyt 10 naarasta ja näiden jälkeläisten osuus sukupolven jälkeläismääristä. Sukupolveksi on määritetty 5 vuotta naaraan syntymävuotta seuraavasta vuodesta eteenpäin.
Synt. Siitosnaaras Jälkeläiset % sukupolven jälkeläisistä
2007 FIN*Shu-Shun Misty Dawn 24 3 %
2007 FIN*Belacane Lempi Sisko 20 2 %
2007 FIN*Almond’s Simonina 19 2 %
2006 FIN*Arkhitekton Keichline 19 2 %
2009 FI*KyeSuu Aurora Borealis 16 2 %
2009 Tangles Nellie 16 2 %
2008 Mackintosh’s Blue Maribel 16 2 %
2007 FIN*Tai-Hao Hyacinth 15 2 %
2009 FI*Karvanverran Tuulispää 15 2 %
2011 FI*Ilovuon Coelogyne dayana 14 2 %

Luonne ja käyttäytyminen

Luonne, käyttäytyminen ja tarpeet päivittäistilanteissa

Luonteeltaan burma on eloisa ja leikkisä vielä vanhanakin. Se on myös oppivainen ja älykäs sekä alati kiinnostunut uusista asioista. Burma tarvitsee perheeltään paljon aikaa ja seuranpitoa. Burma kiintyy uskomattomasti ihmiseensä ja kuvittelee itsekin olevansa ihminen. Lähimmäisilleen burma osoittaa loputonta rakkauttaan, se sopii erinomaisesti sekä lapsiperheisiin että elämään toisten eläinten kanssa. Burma on itsenäinen mutta samalla erittäin seurallinen kissa. Burma osallistuu väsymättä kaikkiin askareisiin, olitpa sitten kylpemässä tai keittämässä. Burma kuljettaa nauhoja ja palloja loputtomiin. Yhtä lailla se ottaa vahdittavakseen perheen nuorimmaisen ja tulee loistavasti toimeen muidenkin lasten kanssa.

Sinulta se odottaa kunnollista ruokaa, puhtautta, turkin sipaisua silloin tällöin ja iloista yhdessäoloa. Kun sinulla on burma, et ole koskaan yksin. Sitä uskollisempaa ystävää on vaikea löytää. Burmasi palvoo Sinua, olet sille koko maailma.

Rodunomaiset käyttäytymistarpeet ja niiden täyttäminen

Aktiivisena ja seurallisena rotuna burma vaatii omistajaltaan paljon aikaa. Usein paras ratkaisu on kissakaveri, mieluiten burma tai toinen yhtä aktiivinen rotu. Eri-ikäiset burmat käyttäytyvät myös hieman eri tavoin, samoin leikatut ja leikkaamattomat. Pääsääntöisesti aktiivisimpia ovat nuoret, leikkaamattomat yksilöt ja vähemmän aktiivisia ovat iäkkäämmät kastraatit. Usein myös urokset ovat seurallisempia kuin naaraat.

Burmat ovat nopeita oppimaan monenlaisia asioita, kuten omistajan rutiiniaikataulut, ruoka-ajat, auton äänen tai askeleet, mutta myös ovien avaamisen ja ulos livahtamisen, joten tietynlaista valppautta omistajilta vaaditaan. Burmille on kohtalaisen helppo opettaa koiramaisia temppuja, kuten lelun nouto tai tassun anto, kärsivällisimmät ovat onnistuneet opettamaan WC-pöntöllä asioinnin. Hieman jääräpäisenä rotuna kiellot ja rajoitukset on hankalampi saada iskostettua. Nuoret yksilöt ovat usein melko rasavillejä ja vaativat omistajaltaan kärsivällisyyttä. Aikuistuessaan aktiivisuus kuitenkin tasaantuu.

Rodunomaiset tarpeet voidaan ottaa huomioon kotioloissa järjestämällä virikkeitä, kuten kiinnostavia leluja, juoksuputkia ja kiipeily- ja raapimapaikkoja. Erityisesti yksinäinen burma vaatii leikkikaverin omistajastaan esimerkiksi heittämään leikkihiirtä noudettavaksi. Tylsistyessään ja virikkeiden puutteessa burmat ovat nokkelia keksimään jotain ajankulua, mikä ei aina ole omistajan mieleen, joten virikkeiden kanssa voi hieman yliampua.

Burmat haluavat olla keskellä kotiaskareita, oli se sitten lehden lukemista, tiskaamista tai tv:n katselua. Imuria burmat pääsääntöisesti pelkäävät, joten huone kannattaa tyhjentää kissoista ennen imurointia.

Leikkaamattomien uroksien kohdalla ongelmana voi olla äänekäs naaraiden kutsuminen, merkkailu ja huonosyöntisyys. Yleensä kastroinnin myötä nämä saadaan korjattua. Jalostuskäytön ulkopuolelle jäävät yksilöt suositellaankin kastroitavan/steriloitavan kissojen hyvinvointia ajatellen.

Rodun näyttelyominaisuudet

Ulkomuoto ja näyttelymenestys

Suomalaiset burmat vastaavat keskimäärin hyvin rotumääritelmää. Suomen Kissaliiton Vuoden Kissa – kilpailussa burma on yltänyt voittosijalle viimeisen 10 vuoden aikana 20 kertaa, mukaan lukien siitos- ja kasvattajaluokat. Voitokkain vuosi tarkastelujaksolla oli 2007, jolloin burma tai burmakasvatus voitti neljässä eri luokassa.

Näyttelykäyttäytyminen 

Rodun sukusiittoisuus aiheutti 1960 ja 1970-luvulla ongelmia burman luonteessa. Kasvattajien vastuullisen kasvatustyön ansioista luonneongelmista on päästy vähitellen eroon. Tällä hetkellä rodun luonne vastaa pääasiassa hyvin rodun luonnekuvausta, leikkisä ja ystävällinen.

Kotikäyttäytyminen ja lisääntyminen

Yksinoloon liittyvistä ongelmista, lisääntymiskäyttäytymisestä, sosiaalisesta/laumakäyttäytymisestä sekä eri tilanteisiin (ikä, sairaus, laumarakenteen muutokset) liittyvistä käytöshäiriöistä on hyvin vähän / ei lainkaan tietoa.

Terveystoimikunta suosittelee käyttäytymiskyselyn järjestämistä burman omistajille.

Terveys ja lisääntyminen

Rodulla esiintyvät testauspakolliset sairaudet

Burmien GM2 gangliosidoosi

Gangliosidoosit jaetaan kahteen eri ryhmään (Gм1 ja Gм2) niiden kemiallisen koostumuksensa mukaan. Gangliosidoosit ovat progressiivisia ja kuolettavia neurologisia sairauksia ja niitä esiintyy paitsi kissoilla, myös muilla eläimillä sekä ihmisillä. Sairaudet aiheuttaa perinnöllinen vika geeneissä, jotka säätelevät lysosomaalisia entsymeejä. Burmilla on toistaiseksi tavattu vain Gм2 -tyyppiä.

Sairauden alkuvaiheen oireita ovat heikko pään ja takajalkojen vapina. Myöhemmin esiintyy epävarmaa kävelyä, seisoma-asento levenee ja hypystä laskeutuminen vaikeutuu. Vielä tässäkin vaiheessa oireet saatetaan sekoittaa vain nuoren pennun kömpelyyteen. Sairauden myöhäisvaiheessa takajalat eivät toimi enää lainkaan, ääni muuttuu karkeaksi, esiintyy sokeutta, herkkyyttä koville äänille ja epilepsian kaltaisia kohtauksia. Kliiniset oireet alkavat 2-4 kk iässä ja pahenevat hyvin nopeasti. Gм2:ta sairastava pentu ei välttämättä elä yli 6 kk ikäiseksi. Gм2 saatetaan erehdyksessä diagnosoida väärin. Tyypillisin erehdys on luulla, että pennulla on alikehittyneet pikkuaivot tai hypokalemia, sillä molemmissa sairauksissa oireet ovat Gм2:n kaltaiset

Gм2 periytyy resessiivisesti, eli sairastunut pentu on perinyt virhegeenin molemmilta vanhemmiltaan. Kissat, jotka kantavat virhegeeniä eivät itse sairastu, mutta ne periyttävät virhealleelia 50 % todennäköisyydellä jälkeläisilleen. Jos kaksi kantajaa paritetaan keskenään tuottavat ne pentuja keskimäärän seuraavassa suhteessa:

  • 25% normaaleja
  • 50% kantajia
  • 25 % sairastuneita

Gм2 statuksen selvittäminen kasvatuskissoilta on ehdoton edellytys Gм2:n leviämisen estämiseksi ja Kissaliiton vaatimus. Suosituksena on, että Gм2 -kantajan, joka muuten on terve ja hyvä rotunsa edustaja, voi astuttaa negatiiviseksi testatun tai sukutaulun perusteella negatiiviseksi todetun kissan kanssa. GM2-kantajia ei tule risteyttää keskenään. GM2- status tulee selvittää ennen kissan käyttöä kasvatuksessa (geenitesti tai sukutaulu). Kissaliitto ylläpitää GM2- listaa. Geenitesti tulee ottaa eläinlääkärin vastaanotolla ja tästä tulee saada eläinlääkärin allekirjoittama todistus.

Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet

Burmien hypokalemia (BHK)

Burmien hypokalemia (Familiar Episodic Hypokalaemic Polymyopathy) on oireyhtymä, jossa esiintyy ajoittaista eri lihaksissa esiintyvää heikkoutta yhdistyneenä alhaiseen veren seerumin kaliumpitoisuuteen ja korkeaan CPK:n. Ensimmäisen kerran burmilla esiintyvästä oireyhtymästä raportoitiin Englannissa 1986 (Blaxter ym.). Sairautta aiheuttava geenivirhe on tunnistettu ja voidaan testata.

Taudin oireet ilmaantuvat tyypillisimmin 10 viikon – 1 ½ vuoden iässä. Ensimmäisiä oireita ovat raajojen tai niskan jäykkyys, vaikeudet hypätessä tai portaita ylös juostessa. Tautikohtauksen edetessä oireet tulevat selvemmiksi, jolloin kissa ei pysty kävelemään kuin muutamia askeleita kerrallaan. Kissa ei myöskään pysty kannattelemaan päätään, jolloin sen leuka painuu rintakehää vasten.

Kohtauksen aikaisista laboratoriokokeista, käy ilmi kaksi oireyhtymälle tyypillistä poikkeavuutta, jopa tuhansiin yksiköihin (IU/l) kohonnut CPK (kreatiniinikinaasi entsyymi, joka viittaa lihasvaurioihin) ja matala veren seerumin kaliumpitoisuus. Oireyhtymälle on tyypillistä, että kohtauksen aikaisten oireiden vaikeusaste vaihtelee hyvin paljon samallakin yksilöllä. Myös kohtausten kesto vaihtelee muutamasta tunnista useisiin päiviin. Kohtausten välillä kissan liikkuvuus ja lihasvoima palautuu normaaliksi.

Oireyhtymän hoidossa keskeisessä asemassa on kissan ruokavalioon lisättävä kalium. Hoidoksi sopiva kaliumglukonaattia on esimerkiksi Tumil-K, jota on saatavana jauheena, tabletteina ja geelinä. F. Gaschen, A. Jaggy & B. Jones (2004) tutkimuksen mukaan sopiva annostus on 2 – 4 mmol suunkautta 1 – 2 kertaan päivässä. Koska sopimaton kaliumlisä voi itsessään aiheuttaa sekä lihasheikkoutta että sydämen toiminatahäiriöitä, on hoidon aloittamisesta ja kaliumin oikeasta annostuksesta neuvoteltava aina eläinlääkärin kanssa.

Useimmissa tapauksissa kaliumlisä vähentää sekä kohtausten toistumistiheyttä, kestoa että oireiden vaikeusastetta. Noin puolella tapauksista oireet helpottavat kissan kasvaessa ja kaliumlisän antaminen voidaan lopulta lopettaa kokonaan. Lopuilla kohtausten ajoittainen toistuminen ja säännöllinen kaliumlisän tarve jää pysyväksi.

Burmien hypokalemia on autosomaalinen ja resessiivinen sairaus. Tämä tarkoittaa sitä, että sairastuakseen kissan on saatava virhealleeli molemmilta vanhemmiltaan. Kissat, jotka kantavat hypokalemiaa aiheuttavaa virhealleelia eivät itse sairastu, mutta ne periyttävät sitä keskimäärin 50 % jälkeläisilleen. Jos kaksi kantajaa paritetaan keskenään tuottavat ne pentuja keskimäärän seuraavassa suhteessa:

  • 25% normaaleja
  • 50% kantajia
  • 25 % sairastuneita

Koska kahden kantajan yhdistelmästä on mahdollista syntyä sairastuneita yksilöitä, ei tällaisia yhdistelmiä suositella tehtäväksi.

Kantajia ei kuitenkaan tarvitse poistaa kasvatuksesta, vaan niillä voidaan kasvattaa turvallisesti, riittää kun pidetään huoli siitä että kantajille valittavat partnerit ovat normaaleja. Kantajan ja normaalin yhdistelmästä syntyy kyllä lisää kantajia, mutta kantajat voidaan tunnistaa geenitestin avulla ja yhdistää tulevaisuudessa normaaleihin kissoihin.

Burmasyndrooma (BHD)

Burmasyndroomalla (Burmese Head Defect) tarkoitetaan perinnöllisen virhegeenin sikiölle aiheuttamia vakavia epämuodostumia kallon ja kasvojen alueella.

Epämudostumia ovat mm. aivotyrä (encephalocele), yläleuan/nenänielun alikehittyneisyys (maxillonasaalinen hypoplasia), nestetäytteinen aivokalvo-/aivotyrä (meningohydroencephalocele), epätäydellinen kaksosmuodostus (englanniksi incomplete conjoined twinning), homeoottinen keskikasvojen epämuodostuma, aivojen herniaatio (eli pullistumiseen kallon luiden ulkopuolelle). Burmasyndrooma johtaa poikkeuksetta sairastuneen pennun kuolemaan.

Burmasyndrooma periytyy autosomaalisesti ja resessiivisesti, aivan kuten hypokalemia ja gangliosidoosikin. Tämä tarkoittaa sitä, että sairastuakseen kissan on saatava virhegeeni molemmilta vanhemmiltaan. Kissat, jotka kantavat burmasyndromaa aiheuttavaa virhegeeniä eivät itse sairastu, mutta ne periyttävät sitä keskimäärin 50% jälkeläisilleen. Jos kaksi kantajaa paritetaan keskenään tuottavat ne pentuja keskimäärän seuraavassa suhteessa:

  • 25% normaaleja
  • 50% kantajia
  • 25 % sairastuneita

Koska kahden kantajan yhdistelmästä on mahdollista syntyä sairastuneita yksilöitä, ei tällaisia yhdistelmiä suositella tehtäväksi.

Kantajia ei kuitenkaan tarvitse poistaa kasvatuksesta, vaan niillä voidaan kasvattaa turvallisesti, riittää kun pidetään huoli siitä että kantajille valittavat partnerit ovat normaaleja. Kantajan ja normaalin yhdistelmästä syntyy kyllä lisää kantajia, mutta kantajat voidaan tunnistaa geenitestin avulla ja yhdistää tulevaisuudessa normaaleihin kissoihin.

Ehlers-Danlosin syndrooma (EDS)

Ehlers-Danlosin syndrooma (EDS), toiselta nimeltään kissojen kutaaninen astenia (Feline cutaneous asthenia, FCA), on sairaus, jolle on tunnusomaista kollageenin riittämätön määrä. Sairauden taustalla on harvinainen geneettinen mutaatio, jota on todettu esiintyneen ainakin kotikissoilla, persialaisilla ja burmilla. Kissojen lisäksi sairautta on tavattu myös ihmisellä ja muilla nisäkkäillä.

Kollageeni on ”liima”, joka pitää elimistöä kasassa. Kollageenin puutos johtaa epänormaaliin kollageenisäikeiden muodostumiseen. Sairastunut eläin kärsii kivuliaista nivelten sijoiltaanmenoista nivelsidekuitujen epästabiiliuden seurauksena. Normaalisti nivelside venyy liikkeen mukana, mutta ilman tarvittavaa kimmoisuutta nivelside ei palaudukaan alkuperäiseen asentoon vaan jää pingottuneeksi, mikä mahdollistaa luiden ponnahtamisen ulos nivelestä. Kollageenin puutos vaikuttaa myös ihon rakenteeseen ihosta puuttuu elastisuus ja sen sitkeys heikkenee, jolloin ihoon tulee helposti haavoja tai repeämiä pienistäkin vammoista.

Ehlers-Danlosin syndroomaa sairastaville kissoille on tyypillistä löysä, roikkuva ja laskostunut iho. Iho on pehmeä ja hyvin venyvä, lisäksi se voi roikkua vatsapuolella. Iho repeää helposti ja siihen tulee leveitä vähän vuotavia haavoja, jotka arpeutuvat voimakkaasti. Kissalla voi esiintyä myös turvotusta kyynärtaipeissa sekä haavaumia selässä ja päässä. Kollageenin vähyys vaikuttaa myös muualla kuin ihossa, joten myös verisuonten seinämät voivat olla rakenteeltaan heikkoja, mikä johtaa helposti sisäisiin verenvuotoihin. Kissalle voi esiintyä myös erilaisia tyriä (esim. palleatyrä) sekä sarveiskalvomuutoksia ja silmäluomen sisäänkääntymisiä. Kaikkia oireita ei esiinny jokaisella EDS:ää sairastavalla yksilöllä. Oireet ilmaantuvat tavallisesti noin kahdeksan viikon iässä ja ne pahenevat iän myötä kollageenin rakenteen huonontuessa.

Sairauden taustalla on geneettinen mutaatio, joka on periytymistavaltaan joko autosomisesti dominoiva tai resessiivinen. Dominoivassa muodossa toinen vanhemmista on sairastunut vaikka sairauden oireet eivät näkyisikään sen ulkoasussa. Resessiivisessä muodossa molemmat vanhemmat ovat oireettomia virhegeenin kantajia. Oli periytymismekanismi kumpi tahansa, on suositeltavaa, ettei sairastuneen yksilön vanhempia käytettäisi enää siitokseen, ja myös sairastuneen yksilön sisarusten siitoskäyttöä tulisi välttää.

Sairaus diagnosoidaan tarkkailemalla oireita ja mittaamalla ihon venymistä (Skin Extensibility Index, SEI). Sairaus on parantumaton ja sen ennuste on huono. Taudin oireita voidaan lievittää C-vitamiinilla, mutta usein eutanasia on suositeltavin vaihtoehto, jotta kissalle ei aiheutettaisi tarpeetonta kärsimystä.

Lattarinta (FCS)

Lattarinta eli flat chest syndrome (FCS) on rintakehän sisäänpainauma, joka aiheuttaa tilanpuutetta rintakehän alueella ja vaikuttaa näin ollen kissan hyvinvointiin. Lievemmissä tapauksissa tila korjaantuu ajan kanssa itsekseen ja kissa voi elää täysin normaalia elämää. Vakavammissa tapauksissa rintakehän tilanpuute voi vaikuttaa sydämen ja keuhkojen toimintaan heikentävästi, jolloin kissa ei yleensä selviä.

Lattarinta todetaan yleensä 2-10 vrk:n ikäisillä pennuilla. Mikäli pentu selviää yli neljän viikon ikäiseksi, sen selviämismahdollisuudet kasvavat huomattavasti. Lattarinta on todennäköisimmin resessiivisesti periytyvää. Tämä tarkoittaa sitä, että sairastunut pentu on perinyt virhegeenin molemmilta vanhemmiltaan. Kahta tunnettua virhegeenin kantajaa ei suositella yhdistettäväksi.

Myös ympäristötekijät voivat aiheuttaa lattarintaa (mm. emon lääkitys raskauden aikana). Tauriinin puutosta emon ruokavaliossa on esitetty yhdeksi lattarinnan kehittymisen aiheuttajaksi. Tästä ei kuitenkaan ole selvää tieteellistä näyttöä. Lattarintaa esiintyy mm. burmilla, bengaleilla, devon rexeillä ja ocicateilla.

Yleisimmät kuolinsyyt

Tietoa kuolinsyitä on kerätty systemaattisesti vasta vuodesta 2014 kun Kissaliiton Omakissa järjestelmä otettiin käyttöön. Tähän menessä burmien kuolisyistä kertynyt tietoa on eritelty taulukossa 5. Yleisimpänä kuolinsyynä on erittelemätön “muu” ja toisiksi yleisimpänä luonnollinen kuolema. Tulevia tarkasteluita varten selvitetään Omakissan mahdollisuuksia kerätä lisätiedot ”muu” kuolinsyystä.

Taulukko 5: Yleisimmät kuolinsyyt
Kuolinsyy Määrä % osuus
Muu 96 45,93 %
Vanhuus/luonnollinen kuolema 42 20,10 %
Kasvain 28 13,40 %
Onnettomuus 10 4,78 %
Munuaiset 10 4,78 %
Sydänkohtaus 7 3,35 %
Vatsakalvontulehdus/FIP 6 2,87 %
Diabetes 4 1,91 %
Suolisto-ongelmat 3 1,44 %
Kehityshäiriöt 3 1,44 %

Lisääntyminen

Suomessa rekisteröityjen pentueiden keskimääräinen pentuekoko on 4 (3,93) pentua, kun tarkastelujaksona on koko rekisteri 1958-2015. Viimeisen kymmenen vuoden tarkastelujaksolla pentuekoko on edelleen keskimäärin 4 pentua /pentue (3,80)

Astumisvaikeuksista, tiinehtymisvaikeuksista, synnytysongelmista, pentujen hoitamiseen liittyvistä ongelmista, synnynnäisistä vioista ja epämuodostumista sekä pentukuolleisuudesta on toistaiseksi hyvin vähän tai ei lainkaan kerättyä tietoa.

Terveystoimikunta suosittelee aiheesta järjestettävän kasvattajakyselyn.

Ulkomuoto

Rotumääritelmä

Burman erottaa omaksi itsenäiseksi rodukseen sen ainutlaatuinen värigenetiikka (cb). Eloisan rodun silmiinpistävimmät ominaisuudet ovat sen silkkisen turkin laatu, samoin kuin ilmeikkäät silmät. Se on keskikokoinen, elegantti kissa. Kaikkea siamilaiseen vartalotyyppiin tai brittikissan tanakkuuteen viittaavaa pidetään virheenä.

Burman vartalo on keskipitkä, lihaksikas ja kiinteä, burma on myös painavampi kuin päällisin puolin näyttää. Burmalla on voimakas, sivulta katsottuna pyöreä rinta sekä suora selkä. Jalat ovat sirot ja vartaloon nähden tasapainossa. Tassut ovat ovaalin muotoiset ja pienet.

Pää on edestä katsottuna lyhyt kiila, joka on leveä poskipäistä ja kaventuu tasaisesti tylppään kuonoon. Päälaki on leveä ja korkea, korvien välistä leveä ja kevyesti pyöristynyt. Sivusta katsottuna otsa kevyesti pyöristynyt, nenänpää ja leuan kärki muodostavat suoran linjan. Nenän tyvessä on selkeä stop. Leukaperät ovat leveät, alaleuka on sivusta katsottuna voimakas.

Burman korvat ovat keskikokoiset, tyvestä leveät, kärjistä pyöristyneet ja sijaitsevat etäällä toisistaan. Korvien ulkolinja seuraa kasvojen yläosaa (poikkeuksena varttuneet urokset, joilla täyteläiset posket). Sivulta katsottuna korvat ovat kevyesti eteenpäin suuntautuneet.

Burman silmät ovat suuret ja etäälle sijoittuneet. Silmien yläreuna on suora ja suuntautuu hieman itämaisen vinosti nenänvartta kohti, alareuna pyöristynyt. Silmät loistavat ja ovat erityisen valppaat ja kirkkaat. Kaikki keltaisen sävyt chartreusesta (vihertävän keltainen) meripihkaan hyväksytään, kullankeltaisen ollessa toivotuin. Muoto, koko ja sijainti merkitsevät burman ilmeelle enemmän kuin silmien väri. Ikääntyneen kissan silmävärin heikentyminen sallitaan.

Häntä on keskipituinen, suora, keskivahvuinen hännänjuuresta, kapenee tasaisesti pyöristyneeseen hännänpäähän.

Burma turkki on hieno, kiiltävä, silkkinen, vartalonmyötäinen, miltei aluskarvaton, hyvin lyhyt. Kaikissa väreissä (10) vartalon alapuoli on vaaleampi kuin selkä ja jalat, mutta värin tulisi vaaleta tasaisesti. Karvan pitäisi vaaleta asteittain tyveen. Kasvot ja korvat saattavat olla vähän tummemmat. Missään värissä ei sallita raitoja tai täpliä. Pennuilla sallitaan vaaleampi tukin väri ja vähäiset haamukuviot.

Virheiksi lasketaan itämainen tai brittikissan tyyppi, silmien väri, jossa on enemmän sinistä kuin keltaista pigmenttiä sekä liialliset valkoiset karvat tai haamukuviot turkissa. Ruskealla värillä myös lähes musta väri katsotaan virheeksi. Kilpikonnavärisillä värien jakautuminen on toissijaista värin muihin ominaisuuksiin nähden.

Burmilla hyväksytään 10 väriä; ruskea, suklaa, sininen, lila, punainen, creme, ruskeakilpikonna, suklaakilpikonna, sinikilpikonna ja lilakilpikonna.

Rodun näyttelykäynnit

Kissojen näyttelykäynneistä ei ole tilastoitu samalla tavalla kuin rekisteröintejä. Tilastotietoja burmien näyttelykäynneistä on saatu Catshow.fi sivustolta. Kuvassa 7 näkyy burmien näyttelykäynnit vuodesta 2005 alkaen.

Kuva 7: Burmien vuosittaiset näyttelykäynnit

JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS

Jalostuksen tavoitteet

Visio

Suomalaisen burmapopulaation visiona voidaan pitää tulevaisuuden näkymää, jossa populaatio on elinvoimainen ja lisääntymiskykyinen, sukusiittoisuuden aste on alhainen, pentuekoot normaaleja, luonne kotioloissa rodunomainen ja näyttelyihin sopiva, rotu on terve ja ulkomuoto standardin mukainen.

Populaatio

Burma on yleisesti kuvattu korkean sukusiitosasteen roduksi. Jalostustyössä olisi ensiarvoisen tärkeää kiinnittää huomiota populaation geneettisen elinvoimaisuuden edistämiseen. Kannustetaan kasvattajia geenipoolin laajentamiseen, kiinnittämällä huomioita jalostusyksilöiden monipuoliseen käyttöön ja lisäämällä harvinaisempien linjojen käyttöä. Kannustetaan geenipoolin laajentamiseen tuontiyksilöiden kautta sekä ylläpitämään olemassa olevaa geenipoolia linjojen kattavalla käytöllä. Tarjotaan tarpeen mukaan tukea ja neuvontaa.

Käyttäytyminen ja luonne

Burman rodunomainen luonne on omaa luokkaansa ja sitä on pyrittävä vaalimaan myös kasvatustyössä. Paljon on tehty työtä myös näyttelyluonteen eteen ja tuota työtä on syytä jatkaa edelleen. Kasvatukseen ei pidä valita arkoja tai aggressiivisesti käyttäytyviä yksilöitä.

Burmaomistajille laaditaan kysely erilaisista käyttäytymishäiriöistä kotioloissa nykytilanteen paremmin kartoittamiseksi.

Terveys ja lisääntyminen

Jalostuksen tavoitteena on vaalia rodun terveyttä. Terveys- ja lisääntymisongelmista laaditaan kysely kasvattajille ongelmien paremmin kartoittamiseksi. Burmilta vaaditaan nykyisin pakollisena GM2-testaus tai todistus vanhempien testaamisesta. Kartoitetaan kyselyllä myös GM2-ilmenemisen yleisyyttä. Laaditaan toimenpiteet pohjaten kyselyiden tuloksiin.

Ulkomuoto

Suomalainen burma on yleisesti ottaen standardin mukainen. Kuitenkin rodun sisällä vaihtelua on paljon. Burmien kullankeltainen silmänväri on jonkin verran kärsinyt standardin tulkittavuudesta. Silmien koko, asento ja sijainti ovat yleensä ottaen suomalaisilla burmilla hyvät.  Yksilöiden koko on ollut pienenemään päin, tulisi pyrkiä pitämään myös koko standardinmukaisena. Keskitytään kasvattajien kouluttamiseen ja standardin tulkintaan, vaalitaan suomalaisten burmien erottuvia hyviä ominaisuuksia.

Terveystoimikunta suosittelee aineiston keräämistä suomalaisten burmien standardinmukaisuuden selvittämiseksi arvosteluseteleiden perusteella.

Suositukset jalostuskissoille ja yhdistelmille

Suositukset jalostukseen käytettävien kissojen ja yhdistelmien ominaisuuksista

Terveystoimikunnan suosituksena on, että sukusiitosprosentti yksittäisen pentueen kohdalla olisi enintään 6,25 % vähintään kuudesta sukupolvesta laskettuna (mikä vastaa serkusparituksen sukusiitosprosenttia)

Suositus yksittäisen kissan maksimijälkeläismäärälle

Perustuen keskimääräisiin rekisteröinteihin Suomen Kissaliiton rekisteröinneissä, riittävän monimuotoisuuden säilyttämiseksi terveystoimikunta suosittelee, että yhtä yksilöä käytettäisiin jalostukseen sukupolven jaksolla siten, että jälkeläisten määrä ei ylittäisi 25 pentua/sukupolvi tai 8 pentua/12kk ja maksimissaan 5 pentuetta per jalostusyksilö. Jos rekisteröityjen jälkeläisten vähimmäismäärä ei täyty viidessä pentueessa, voidaan samaa yksilöä käyttää vielä harkiten. On huomioitavaa, jälkeläismäärien rajat ovat riippuvaisia rekisteröintimääristä.

Rotujärjestön toimenpiteet

Terveystoimikunnan ylläpito, terveystietojen keruu, terveystiedoista tiedottaminen, jäsentilaisuuksien järjestäminen, kouluttaminen, pentuvälitys, esittelynäyttelyiden organisointi, erikoisnäyttelyiden organisointi, rotuseminaarien järjestäminen tuomareille, menestyneimpien kissojen ja kasvattajien palkitseminen (Vuoden Burma -kilpailu)

Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin (SWOT-analyysi)

Rodun jalostuksen suurimmat uhat ja mahdollisuudet

Vahvuudet Heikkoudet
Harrastajia, jotka ovat sitoutuneet rotuun.

Yhteistyö kasvattajien välillä on hyvää.

Uusia linjoja on saatavilla ulkomailta ja vieraslinjaisten jalostuskissojen tuonti on ollut aktiivista

Huolimatta pienestä populaatiokoosta, sukusiitoskertoimet ovat pysyneet kohtuullisina.

Sairauksien tutkimustulokset julkisia (Omakissa 2016)

Sukusiittoisesta maineestaan huolimatta terve ja hyvin standardinmukainen populaatio

Pieni populaatio, vähän syntyviä pentuja

Resurssien rajallisuus eli aktiivisten toimijoiden niukkuus ja ajankäyttömahdollisuudet

Tuontikissojen, erityisesti uroksien sijoittaminen

Uroksien siitosuran lyhyys, pito-ongelmien vuoksi

Siitosuroksien saavutettavuus välillä heikkoa

Siitosyksilöiden käytön kohtuuton rajoittaminen, ”linjasuojaus”

Kasvatukseen päätyvät linjat hyvin saman sukuisia

pentujen kysyntä ei ole vilkasta.

Uusien perinnöllisten sairauksien ilmaantuminen.

Mahdollisuudet Uhat
Tiedonsaannin lisääntyminen ja helpottuminen mm. Omakissa, Pawpeds ja ulkomaiset verkostot.

Pennunostajien, kasvattajien ja tuomareiden tietotaidon lisääminen koulutustilaisuuksia järjestämällä sekä julkaisuilla (lehti, internetsivut).

Olemassa olevan geneettisen monimuotoisuuden kartoitus ja hyödyntäminen.

Burman tunnettujen perinnöllisten sairauksien tutkimuksen edistyminen, seuranta ja siitä saatu uusi tieto.

Uudet monipuolisemmat tutkimusmenetelmät.

Rodun harrastajilla paljon tietoa ja osaamista.

Rodulla erinomaiset edellytykset tulla suositummaksi positiivisen ja runsaan markkinoinnin avulla

Terveysongelmien lisääntyminen.

Kasvattajien välisen yhteistyön hiipuminen

Geenipoolin kaventuminen ts. ongelmatilanteissa vaihtoehtoisten linjojen vähyys.

Siitosyksilöiden käytön kohtuuton rajoittaminen, ”linjasuojaus”

Sukusiittoisuudesta johtuvat elinvoimaisuuden lasku, tiinehtymisongelmat ja pentuekoon pieneneminen.

Perinnöllisten sairauksien uudet muodot ja esiintymisen lisääntyminen, jotka toisivat mukanaan lisää taakkaa kasvattajille.

Tutkimustulosten tulkintojen ja hyödyntämisen puuttuminen, jalostuksen ulkopuolelle jääviä kissoja ei tutkita.

Perinnöllisten sairauksien voimakas lisääntyminen populaatiossa. Erilaisten käyttäytymisongelmien lisääntyminen.

Liiallinen kilpailuhenki saattaa johtaa yksisilmäisiin ja epäterveisiin jalostusvalintoihin.

Varautuminen ongelmiin

Riski Syy Varautuminen Välttäminen
Geenipoolin pienentyminen

Riskin vaikutukset: Perinnöllisten sairauksien lisääntyminen ja fiksoituminen. Populaation homotsygotian lisääntyminen

Jalostusyksilöiden vähäinen määrä.

Samojen yhdistelmien uusiminen.

Tuontikissojen sukulaisuus.

Siitosmatadorit so. yksittäisten siitoskissojen liiallinen käyttö

Kasvattajien tietoisuuden ja osaamisen, vastuullisuuden ja aktiivisuuden lisääminen.

Verkostoituminen ja yhteydet siitoskissojen liikkuvuuden helpottamiseksi

Burmapopulaation rakenteen aktiivinen seuraaminen ja tilastojen vuositarkastelut jäsentiedotteissa.

Suositus jalostusyksilöiden maksimijälkeläismääräksi 5% sukupolven (3 v. jakso) jälkeläisistä.

Jalostustyön tueksi kasvattajille laaditaan tarkistuslista huomioitavista asioista.

Kiinnitetään huomiota tuontikissojen vieraslinjaisuuteen.

Tehdään pitkän tähtäimen jalostussuunnitelmia ja kiinnitetään huomiota jalostusvalintoihin.

Sairauksien ja muiden ongelmien lisääntyminen

Riskin vaikutukset:

Rodun terveys huononee, kiinnostavuus vähenee, kasvatustyö vaikeutuu ja loppuu

Ei kiinnitetä riittävästi huomiota sukusiitokseen tai terveyteen jalostusvalinnoissa. Jalostusyksilöiden, ml. tuontikissat ja ulkomaiset urokset, taustoja ei tunneta. Kantajien vastuullinen käyttö, geenitestien myötä ei tarvitse poistaa jalostuksesta

Pyritään keräämään ja jakamaan tietoa. Kannustetaan kasvattajien väliseen tiedonjakoon. Pyritään luomaan positiivinen ilmapiiri, kasvattajia tai siitosurosten omistajia ei syyllistetä. Kasvattajien ja siitosurosten omistajien on sitouduttava rodun terveyden seuraamiseen ja reagoitava tarvittaessa.

Vältetään sairaiden kissojen käyttöä siitoksessa. Saman sairausalleelin kantajia ei tule yhdistää. Huomioidaan pakollisten testien ohella Kissaliiton suositukset. Ei vähätellä sairauksien lisääntymisen uhkaa, mutta ei myöskään ylireagoida geenipoolin kaventumisen kustannuksella.
Pentukysyntä vähenee

Riskin vaikutukset:

Pennut eivät mene kaupaksi, kasvatustyö hiipuu tai loppuu kokonaan

Rotua ja sen ominaisuuksia lemmikkinä ei tunneta. Kissaliiton antamat rotukuvaukset ovat useilla roduilla hyvin samansuuntaiset. Suomalaisten suosikkiroduista tiedottaminen vääristynyttä (rekisteröintimäärät ei ole sama kuin kiinnostuneisuus). Tiedotukseen ja markkinointiin ei ole aikaa tai muita resursseja

Yleinen taloudellinen tilanne

Kiinnostus eri värisiä burmapentuja kohtaan on vaihtelevaa, ei-punaiset suositumpia

Kannustetaan kasvattajia ja harrastajia tulemaan mukaan yhdistyksen toimintaan. Kannustetaan osallistumaan alueen paikalliseen toimintaan ja rotukissayhdistysten esittelynäyttelyihin. Varataan resursseja markkinointiin ja laaditaan strategia rodun tunnettuuden lisäämiseksi.

Kerrotaan eri värien erilaisesta kiinnostavuudesta uusille kasvattajille

Lisätään rodun tunnettuutta tiedottamalla ja osallistumalla tapahtumiin, kuten esittelynäyttelyt ja rotukissanäyttelyt, yms. tapahtumissa joissa tavoitetaan suurempi yleisö. Jaetaan rotuesitteitä ja julkaistaan rotuyhdistyslehteä, jossa tiedotetaan tulevista tai menneistä tapahtumista sekä julkaistaan positiivisia, ajantasaisia juttuja.
Rodun luonne heikkenee

Riskin vaikutukset:

Rodun ominaisluonne häviää, rodun kiinnostavuus vähenee,  näyttelykäsiteltävyys heikkenee

Jalostusvalintoja tehtäessä ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota rodun luonteenpiirteisiin. Käytetään jalostukseen arkoja tai aggressiivisesti käyttäytyviä yksilöitä. Seurataan rodun luonteenpiirteiden kehittymistä kyselyin. Korostetaan jalostustyön tasapainottamista kolmen peruspilarin varaan: Terveys, Luonne ja Ulkomuoto.
Rodun ominaispiirteet heikkenevät

Riskin vaikutukset:

Rotu ei enää vastaa standardia, hyvä taso ja kiinnostus hiipuu.

Kasvattajien heikko rotustandardin tuntemus ja hajonta tulkinnoissa. Suunnitelmattomuus pitkällä tähtäimellä tyypin jalostuksessa. Muoti-ilmiöiden suosiminen jalostusvalinnoissa oikean rotutyypin sijaan. Tuomareiden heikko rodun tuntemus. Näyttelyvoittojen tavoittelu vie huomion jalostuksesta. Seurataan ja julkaistaan rotuyhdistyslehdessä sekä muissa julkaisuissa (esim. sanomalehdet, Kissafani jne.) juttuja ominaispiirteiden nykytilanteesta, kehityksestä ja muuttumisesta ajan saatossa. Kannustetaan kasvattajia keskustelemaan standardista ja sen tulkinnoista harrastajien, kasvattajien sekä tuomareiden kanssa. Järjestetään kasvattajille, mutta myös tuomareille, työpajoja rodun ominaispiirteiden ja nykytilanteen hallinnan varmistamiseksi.

Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta

Vuosi Tehtävä tai projekti
2016 Kasvatuksen tavoiteohjelma hyväksytty.

Järjestetään BKY:n jäsenistölle seminaari / koulutustilaisuus, jossa käydään läpi tavoiteohjelmaa. Tavoitteena saada myös palautetta tavoiteohjelmasta ja sen jatkokehittämisestä.

2017 Laitetaan alulle kyselyt luonteeseen harrastajille sekä kasvatuksen ongelmiin liittyen kasvattajille.

Kyselyiden läpikäynti ja tulosten julkistaminen BKY-jäsenlehdessä sekä jäsentapahtumassa.

Järjestetään burmakasvattajille koulutusta, esim. Kissaliiton genetiikkakurssi tai standardityöpaja

Järjestetään työpaja jäsentilaisuuden yhteyteen burman tunnettavuuden nostamisen ideoimiseksi. Nostetaan esille positiivisia burmajuttuja medioista.

Päivitetään KTO:n rekisteröintitilastoihin liittyvät taulukot ja kuvaajat sisältämään 2016 tiedot. Tarpeen mukaan korjataan suosituksia.

Lisätään kyselyiden tulokset käyttäytymisestä sekä kasvatuksen ongelmista

2018 Järjestetään burmien esittelynäyttely ja otetaan käytäntöön työpajassa esiin nousseita toimenpiteitä burman tunnettavuuden nostamiseksi

Päivitetään KTO:n rekisteröintitilastoihin liittyvät taulukot ja kuvaajat sisältämään 2017 tiedot. Tarpeen mukaan korjataan suosituksia.

2019 Kasvatuksen tavoiteohjelman kokonaisvaltainen läpikäynti ja päivitys

Kasvatuksen tavoiteohjelman seuranta on BKY:n terveystyöryhmän vastuulla.Terveystyöryhmä toimii BKY:n hallituksen alaisuudessa.Tavoiteohjelmaan kirjatut tavoitteet ja toimintasuunnitelma huomioidaan vuosittain yhdistyksen toimintasuunnitelmassa.

LÄHTEET

Suomen Kissaliitto ry, rekisteröintitilastot, haettu 31.12.2015

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someonePrint this page

Burmakissan Ystävät ry on kirjoitanut 11 artikkelit