Poskisolunäytteen ottaminen

Tässä artikkelissa kerrotaan kuinka kissasta voidaan ottaa DNA näyte kotioloissa. Huomioihan että Suomen Kissaliitto edellyttää kissan terveyteen liittyvät DNA-tutkimusten tulee aina olla eläinlääkärin ottamia ja tästä tulee olla asianmukainen todistus. Lomakeen löydät joko Omakissasta tai Suomen Kissaliiton kotisivuilta.

• Varmista, että kissa ei ole syönyt tai juonut mitään tai nuollut lajitoveriaan vähintään puoleen tuntiin ennen poskisolunäytteenottoa, sillä näytteeseen tarttunut ruoka tai kaverin DNA voi pilata tuloksen.
  Varmista, että emokissa ei ole hoitanut pentujaan vähintään puoleen tuntiin ennen näytteenottoa, sillä emon suussa saattaa olla pennuista peräisin olevaa DNA:ta.
  Pennut eivät saa imeä emoaan tuntiin ennen niiden näytteenottoa, koska emon nisien pinnasta on voinut irrota soluja, jotka sotkevat pentujen suusta otetun näytteen.
  Emon ja pentujen tapauksessa luotettavamman tuloksen saa, jos poskisolunäytteen ottaa emolta ja pennuilta vasta vieroituksen jälkeen. EDTA-putkeen otettu 0,5-1 ml:n verinäyte antaa sen sijaan luotettavan tuloksen jo pentujen hoitovaiheessa, tosin aivan pieniltä pennuilta ei voi vielä ottaa näin suurta verinäytettä.

• Ota näyte vain yhdestä kissasta kerrallaan ja varmista, että et sekoita kissojen näytteitä toisiinsa. (Sekoittaminen käy yllättävän helposti).

• Täytä yksi näytteenottokaavake/kissa.

• Poskisolunäytteet voidaan ottaa tavallisilla vanupuikoilla. Esimerkiksi suomalaiset Helmi-vanupuikot käyvät hyvin. Samasta kissasta otetaan neljä näytettä. Näytteenotossa voidaan käyttää kahta vanupuikkoa, joiden molemmat päät käytetään. Vaihtoehtoisesti vanupuikkojen toinen pää leikataan saksilla pois ja käytetään neljä puikkoa/kissa. (Jälkimmäinen tapa on helpompi, sillä näytettä on hankala ottaa, kun koko ajan pitää varoa koskemasta omilla käsillään puikkojen vanuosaan). Vanupää laitetaan kissan suuhun ja pyöritetään tai hangataan sitä kissan sisäposkessa tai hampaiden yläpuolella ikenien ja posken yhtymäkohdassa.

• Poskea ei tarvitse rikkoa, mutta vanu/harjaosaa kannattaa pyörittää kunnolla poskea vasten 8-10 kertaa (hammasplakkinäytettä ei kannata ottaa). Jos vanupuikkoon tulee verta, se ei haittaa analyysiä.

• Kuivaa vanupuikot kunnolla, esim. 2-3 tuntia (näytteet voivat kuivua myös jopa yön yli). Varo kuitenkin, että muut kissat eivät pääse tänä aikana käsiksi vanupuikkoihin. Kuivaus onnistuu helposti, jos näytteet laittaa esim. tulitikkuaskin tms. päälle kaappiin lappeelleenkuivumaan; kuitenkin niin, että vanuosa ei kosketa askia tai kaapin pohjaa. Merkitse puikot tai askit niin, että muistat vielä muutaman tunnin kuluttuakin, mikä näyte oli mistäkin kissasta!!!

• Kirjoita kissan nimi paperikirjekuoren (esim. C6) päälle. Laita kyseisen kissan puikot kuoreen ja sulje se. Jokaiselle kissalle on käytettävä omaa kuorta. Näytettä ei saa missään vaiheessa laittaa muovipussiin tai kääriä muovin sisään pilaantumisvaarantakia.

• Laita kaikkien kissojen näytteenottokaavakkeet ja C6-kuoret yhteen suurempaan (esim. C4) kuoreen ja lähetä se tutkimuslaboratorioon.